Eroakirkosta-viesti 12/2009 (2009-04-14) === Eroakirkosta.fi:n neljännesvuosikatsaus 2009/1 === Tiedote 14.4.2009 Eroakirkosta.fi -palvelun kautta erosi kirkosta vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 8100 henkilöä. Vuotta aiemmin vastaava määrä oli 11500, mikä tarkoittaa 30% laskua. Palvelun olemassaoloaikana sitä on käyttänyt noin 151 000 henkilöä. 18-vuotiaiden eroaminen on jatkunut vuoden 2008 vauhdilla. Noin 10% eroajista on 18-vuotiaita. 18-vuotiaista eroajista noin 38% eroaa ensimmäisen kuukauden aikana täytettyään 18 vuotta. Muissa ikäluokissa eroaminen on vähentynyt. Miehiä eroajista on edelleen noin 60%. "Merkit ovat samanlaiset kuin 1990-luvun laman alussa. Laman iskiessä vuonna 1991 eroaminen väheni, mutta nousi uuteen huippuunsa 1992" pohtii eroakirkosta.fi:n tiedottaja Heikki Orsila. "Vaihtelu selittyy myös vuodenaikavaihtelulla sekä sillä, että kirkko nähtiin poikkeuksellisen usein uutisissa vuonna 2008" jatkaa Orsila. Eroakirkosta.fi -palvelua ylläpitää Tampereen vapaa-ajattelijat ry. Tampereen vapaa-ajattelijat ry on uskonnottomien yhdistys, jonka tavoitteena on mm. kaikkien uskontojen ja vakaumusten saattaminen tasa-arvoisiksi sekä uskonnottomien etujen valvonta. Lisätietoja: Heikki Orsila Eroakirkosta.fi:n tiedottaja, hallituksen jäsen Tampereen vapaa-ajattelijat ry 040-732 5989 Kaj Torrkulla Eroakirkosta.fi:n tiedottaja (ruotsin- ja suomenkielinen asiointi), hallituksen jäsen Tampereen vapaa-ajattelijat ry 050-525 1606 === Ruotsin valtionkirkosta === Dagens Nyheter pääkirjoittaa Ruotsin valtionkirkosta: http://dn.se/opinion/huvudledare/ofullbordad-skilsmassa-1.842197 Vapaa suomennos: Keskeneräinen avioero Valtion ei tule asettaa erityisiä vaatimuksia tai antaa etuoikeuksia Ruotsin kirkolle. Mutta valtion tulisi ottaa suurempi vastuu siitä kulttuuriperinnöstä, jonka kirkkorakennukset muodostavat. Vuonna 2009 useimmat ruotsalaiset luultavasti yhdistävät pääsiäisen ennemmin muniin ja kananpoikiin kuin Jeesukseen ja ylösnousemukseen. World Values Survey -tutkimuksen mukaan vain kolmasosa ruotsalaisista pitää itseään uskonnollisina. Silti reilu kaksi kolmasosaa ruotsalaisista ovat jäseniä Ruotsin kirkossa. Tämän lisäksi muutama sata tuhatta ovat jäseniä muissa yhteisöissä. Kyseessä on suureksi osaksi viive. On kulunut vain kymmenen vuotta valtionkirkon lakkauttamisesta ja 14 vuotta siitä, kun ruotsalainen lakkasi syntymästä kirkkoonsa. Ruotsin kirkko näkee itsensä edelleen valtionkirkkona - ei täysin perusteetta. Avioero valtiosta oli monella tavalla epätäydellinen. Ruotsin kirkon organisaatiosta ja tehtävistä määrätään yhä erityisessä laissa. Kirkko on pitänyt johtavan asemansa hautaustoimessa, saa apua kirkollisveron keruussa ja on osittain vapautettu veroista. On pragmaattisia perusteita osalle tästä järjestelystä. Hautaustoimi toimii pääasiassa hyvin. Vaihtoehtoisille hautausrituaaleille ja -paikoille on mahdollisuuksia. Valtion avustus kirkollisveron keruussa on avoinna myös toisille yhdyskunnille. Veroviraston tulisi kuitenkin saada vaatia korvausta tästä palvelusta. Pääperiaatteena on, että valtion tulisi suhtautua neutraalisti maan eri uskonnollisiin yhdyskuntiin. Lakisääteiset velvoitteet ja oikeudet, jotka koskevat vain Ruotsin kirkkoa, eivät ole yhteensopivia neutraaliusperiaatteen kanssa. Parhaillaan neuvotellaan uudelleen siitä sopimuksesta, joka solmittiin kirkon ja valtion välillä vuosituhannen vaihteessa. Ruotsin kirkko haluaa luonnolisista syistä säilyttää erioikeutensa. On kyse m.m. kirkon saavuttamasta vapautuksesta verosta tiettyjen omaisuuksien osalta, poikkeus, jonka laskettiin vuonna 2000 tuottavan kirkolle 50 miljardia kruunua vuosittain. Kirkko haluaa myös pitää luottamusmiestensä oikeuden ottaa vapaata töistä tehtäviensä hoitamiseen. Näiden erioikeuksien säilyttämiseen ei ole mitään syytä. Ne olivat ajateltu vain ylimenomääräyksiksi. Verovapaus kuuluu historiaan ja Ruotsin kirkon sisäinen demokratia ei ole valtiolle kuuluva asia. Eduskuntapuolueilla ei ylipäänsä tulisi olla mitään tekemistä kirkkovaltuustossa. Tilanne on hieman erilainen kirkon vaatiman korvauksen kirkkorakennusten säilyttämisen ja ylläpidon osalta. Ruotsin kirkko hoitaa nykyään 3400 kirkkoa, kappelia ja rukoushuonetta, joista valtaosan lasketan kuuluvan yhteiseen ruotsalaiseen kulttuuriperintöön. Vanhimmista ajoista ne ovat lähes ainoita kultturiperintöjä, joita meillä on. Kulttuurimuistolaki asettaa isoja vaatimuksia kirkolle tämän kulttuuriperinnön hoitajana, ja valtion tulisi ottaa vastuu, jotta Ruotsin kirkko voi jatkossa hoitaa tehtävänsä. Valtiovalta ja Ruotsin kirkko ovat tähän asti jakaneet kustannukset. Mutta valtio ei ole hoitanut osaansa hyvin. Tänä vuonna maksetaan 465 miljoonaa kruunua kirkkoantikvaarista tukea - joka on 70-110 miljoonaa vähemmän kuin tarve on eri valtiollisten selvitysten mukaan. Viimeisen kymmenvuotiskauden osalta on kyse monen miljardin alirahoituksesta. Valtion toimien lyhytnäköisyys on ollut ongelmallista. Silloinen kulttuuriministeri, Leif Pagrotsky (S), siirsi muitta mutkitta 15 miljoonaa kirkkotuesta uuden elokuvasopimuksen rahoitukseen. Tämä järjestys ei ole kestävä. Valtion on kohtuullista ottaa päävastuu kulttuurimuistojen hoidosta - eli otettava suurempi vastuu kuin nykyään - varsinkin koska Ruotsin kirkon resurssit laskevat jäsenmäärän laskiessa. Valtion tulisi muuten pysyä erossa uskonnollisesta elämästä Ruotsissa.