Miksi kuulua kirkkoon?
Suomen evankelis-luterilainen kirkko valitsee uuden arkkipiispan
vuonna 2010. Eroakirkosta.fi-palvelu on päättänyt pyytää uudelta
arkkipiispalta tähän osoitteeseen tekstin otsikolla
"Miksi kuulua kirkkoon?".
Tieto pyynnöstä on lähetetty 14.12.2009 niille seitsemälle, jotka
käytössä olleiden ennakkotietojen perusteella ovat ehdolla.
Ehdokkaiden tekstit julkaistaan sellaisenaan ilman muokkauksia.
Tekstit julkaistaan sitä mukaa kun ne saapuvat. Muiden paitsi
valituksi tulleen tekstit poistetaan kun valinta on selvä: vaalin
jälkeen jos tulos on selkeä, muutoin tarkistuslaskennan jälkeen.
Arkkipiispaehdokkaat 2010:
Arkkipiispaehdokkaiden 2010 vastaukset:
Miksi kuulua kirkkoon?
Lähetän Teille tervehdyksen jouluisesta ja talvisesta Turusta ja
erityisesti Turun Katariinanseurakunnasta, jossa ja sen edeltäjässä
yhtenäisessä Kaarinan seurakunnassa olen saanut palvella miltei
yhtäjaksoisesti lähes kolmekymmentä vuotta.
Sitä ennen toimin pappina Helsingissä Lauttasaaren seurakunnassa ja
Outokummussa kotiseutukaipuun kuljettamana. Työkauteni varrelle
mahtuvat antoisat vaiheet jatko-opintoja varten Espanjassa Salamancan
yliopistossa kevätkaudella 1980 ja vuoden kestänyt jakso Pietarin
Pyhän Marian seurakunnan kirkkoherrana vähän yli 10 vuotta sitten.
Kirkko on ollut minulle läheinen ja rakas lapsuudesta saakka. Olen
mennyt pyhäkouluun naapurin tytön polkupyörän tarakalla äitini
kertoman mukaan kaksivuotiaana, olen ollut Kuusjärven seurakunnan
(nyk. Outokumpu) poikakerhossa useita vuosia, voitin pitäjän
mestaruuden Apostolien teoista ja Matteuksen evankeliumista
järjestetyssä tietokilpailussa, sain elämän ratkaisevat eväät
rippikoulussa.
Kristus, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, kutsui minut papin
virkaan. Suomen ev-lut. kirkko on ollut hengellinen kotini koko
elämäni ajan. Kuinka voisin olla kuulumatta kirkkoon, kuinka
uskaltaisin sulkea takanani kirkon oven, kun kerran tiedän, että
Vapahtaja itse odottaa minua taivaan kotiportilla. Tätä toivon ja
rukoilen.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010, Anno Domini!
Martti Hirvonen
Turun Katariinanseurakunnan kirkkoherra
Arkkipiispan vaaliehdokas 2010
Miksi kannattaa kuulua kirkkoon?
Kirkon tärkein tehtävä on luonnollisesti hengellinen, koska ilman sitä
kirkko ei olisi kirkko. Siksi se kutsuu kaikkia hyvän ja ihmisiä
rakastavan Jumalan yhteyteen sekä pitää esillä evankeliumia eli sanomaa
ylösnousseesta Kristuksesta. Kirkko haluaa aina kertoa toivosta sekä
jokaisen ihmisen ainutlaatuisesta arvosta. Tätä tehtävää Suomen kirkko
toteuttaa yhdessä maailman yli 2,2 miljardin kristityn kanssa. Kirkon
jäsenyys on siten myös jäsenyyttä maailmanlaajuisessa ja hyvin
kansainvälisessä verkostossa. Kirkon jäseniä on noin 80% suomalaisista,
mikä mahdollistaa hyvin monipuolisen työn ihmisten hyväksi. Kirkko tekee
esim. seuraavia asioita:
- On mukana elämäsi tärkeissä käännekohdissa mm. jäsenilleen
tarjoamiensa kirkollisten toimitusten kautta.
- Tarjoaa keskusteluapua erilaisissa elämäntilanteissa.
- Pitää yllä yhteiskunnallista arvokeskustelua.
- Antaa lohtua ja tukea niin yksittäistä ihmistä kuin suurtakin
ihmisjoukkoa kohdanneen surun keskellä.
- Tarjoaa kanavan ja paikallisesti hyvin järjestäytyneen kanavan, jonka
kautta voit toimia toisten ihmisten hyväksi tai harrastaa monenlaisia
asioita.
- Tarjoaa lapsille turvallisen paikan päiväkerhoissa ja
iltapäiväkerhoissa.
- Keskustelee elämänkatsomuksellisista ja elämän tärkeistä asioista
nuorten kanssa esim. rippikoulussa ja erilaisissa nuorten
tapahtumissa.
- Antaa tukeaan niille, joista kukaan ei välitä.
- Järjestää viikoittain hyvin monenlaista toimintaa kuoroista ja
konserteista erilaisiin kerhoihin ja luentotilaisuuksiin.
- Kantaa vastuuta toimimalla maailman köyhimmissä maissa yhdessä
paikallisten ihmisten kanssa.
- Pitää suojissaan hyvin monipuolista kulttuuritarjontaa.
- Ylläpitää lukuisia historiallisesti arvokkaita rakennuksia.
- On tarjonnut henkistä tukea Suomen historian raskaissa vaiheissa.
- Tarjoaa työtä suurelle joukolle ihmisiä, jotka toimivat hyvin
monenlaisissa ammateissa.
- On aktiivinen kestävän kehityksen puolestapuhuja ja -toimija.
On tärkeää huomata, että kirkkoa eivät muodosta vain piispat, papit tai
muut palkatut työntekijät. Kirkon muodostavat kaikki siihen kuuluvat
ihmiset. Myös sinä.
Samuel Salmi
Miksi kuulua kirkkoon?
Uskontovapaata vyöhykettä ei ole olemassa. Ihminen kantaa sisällään
hengellistä tyhjiötä, jota yritetään ajassamme täyttää monenlaisella
"ismillä". En oikein ymmärrä, miksi vapaa-ajattelijat ovat niin
huolestuneita siitä, että ihmiset kuuluvat kirkkoon tai uskovat
Jumalaan? Miksi kantaa niin suurta huolta siitä, mikä muka "ei ole
olemassa"?
Toisaalta on hyvä, että näiden sivustojen kautta kirkkoa on herätelty
Ruususen unestaan. Kirkolla on yhdestoista hetki vastata haasteeseen
ja tehdä itsensä tarpeelliseksi nuorille aikuisille.
Syy kuulua kirkkoon on se, että Jumala on ja että Hän on ilmoittanut
itsensä ihmiselle. Kristinuskon opetus uskosta, Jumalasta ja
iankaikkisesta elämästä pitää sisällään vain yhden pelastustien:
Jeesuksen. Muita teitä ei ole. Uskonelämä tarvitsee kasvualustan,
jossa se voimistuu ja jossa ihminen löytää oman paikkansa ja
tehtävänsä. Kristillistä kirkkoa ja seurakuntia tarvitaan tähän. Ilman
hengellistä kotia usko kuivettuu ja kuolee. Luterilainen kirkko
tarjoaa hyvän, turvallisen ja suvaitsevan ilmapiirin hyvinkin
erilaisille uskonkäsityksille sekä mielekkään toimintaympäristön.
Kirkko on suurin yksittäinen "hyväntekeväisyysorganisaatio" maassamme,
johon kuulumisella autetaan suuria määriä avun tarpeessa olevia
ihmisiä. Kirkon jäsenyys tuo tietenkin omat "jäsenetunsakin" mukanaan
kummi- yms. oikeuksineen.
Kirkon panos yhteiskuntaamme kohdanneissa kriiseissä(esim. Jokela,
Kauhajoki, Naantali)on ollut korvaamaton ja ihmiset ovat kokeneet
juuri kirkon roolin niissä keskeisenä ja ainutlaatuisena. Kirkkoon
kuulutaan edelleenkin siksi, että se koetaan tärkeäksi ja
tarpeelliseksi auttajaksi henkisen ja hengellisen elämän alueella.
Jouni Lehikoinen
Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra
Miksi kuulua kirkkoon?
Kirkkoon kuuluu monenlaisia jäseniä. Toista pitää kiinni varma ja selkeä
usko, toista taas epäilyt, kysymykset ja etsintä. Toinen katsoo kirkkoa
etäämpää, toinen lähempää. Toisen elämäntilanteessa kirkon työ ja toiminta
ovat juuri nyt merkityksellisiä, toisen elämäntilanteessa niitä seuraa
sivummalta. Toista innostaa kirkko ihmisen puolustajana, toista
uskonyhteisö. Toisen kokemukset kirkkonsa edustajista ovat myönteisiä,
toisen kielteisiä. Toinen kaipaa Jumalaa, toinen etsii tarkoitusta
elämään.
Yhteistä on, että kirkon jäsenenä ei kanna elämän ja kuoleman perustavia
kysymyksiä yksin omilla hartioillaan. On syytä kuulua kirkkoon, jotta
kukaan ei jäisi yksin omaan varaansa.
Enemmän siitä, mitä kirkko on ja miksi kirkkoon on hyvä kuulua, löytyy
sivulta
www.liitykirkkoon.fi/Kirkon jäsenyys
Kari Mäkinen
Miksi kuulua kirkkoon?
Ihmiskunnasta ateisteja on reilusti alle 10%, sama koskee suomalaisia.
Ylivoimaisesti suurin osa maailman ihmisistä kuuluu johonkin uskontoon.
Miten tämä on mahdollista siitä huolimatta, että tieteellisen tiedon määrä
on lisääntynyt ja koulutuksen taso on noussut merkittävästi viimeisinä
vuosikymmeninä?
Kysymykset, joihin tiede ei vastaa
Ilmeisin vastaus on se, että tiede ei koskaan, ei edes teoriassa, voi
vastata kaikkein perimmäisiin kysymyksiin, jotka koskevat olemassaolon
perimmäistä syytä, mieltä ja päämäärää - eli perimmäistä todellisuutta.
Tiede tutkii maailmankaikkeuden syntyä, mutta se ei voi koskaan vastata
kysymykseen siitä, miksi Big Bang tapahtui 13,7 miljardia vuotta sitten.
Mistä maailmankaikkeus sai alkuenergiansa ja lainalaisuutensa? Mistä tulee
se informaatio, joka järjestää kosmoksemme äärimmäisen monimutkaiseksi
mutta loogiseksi todellisuudeksi? Tiede ei myöskään voi vastata
kysymykseen, onko olemassa olollamme jokin arvo, tarkoitus tai päämäärä.
Mihin kaikki on menossa?
Jokaisella ihmisyksilöllä on myös kysymyksiä, joihin tiede ei voi edes
teoriassa vastata: Miksi juuri minä olen olemassa, onko olemassaolollani
jokin tarkoitus tai päämäärä? Mitä on todellinen onnellisuus? Mihin
elämässä kannattaa kaikkein eniten pyrkiä? Miksi elämä tuntuu jäävän vaille
monien syvimpien toiveiden täyttymystä? Voinko toivoa olemassaoloni
jatkumista kuolemani jälkeen? Mikä on oikein ja mikä väärin?
Koska ihminen on ainut nisäkäs, joka voi tällä tavoin problematisoida
maailmankaikkeuden ja oman olemisensa, hän on myös ainut eläin, jolla on
uskonto. Niin kauan kuin ihmislaji jatkuu maan päällä, uskonto ei voi
hävitä. Kuuluisa uskontotieteilijä B. Malinowski totesi: Ihmislajilla on
uskonto, koska ihmisen on liki mahdotonta hyväksyä ajatus oman
olemassaolonsa täydellisestä loppumisesta.
Puhuuko perimmäinen todellisuus meille mitään?
Älyllisesti utelias ihminen kysyy: Voimmeko me tietää mitään salatusta,
kaiken takana olevasta perimmäisestä todellisuudesta, onko tällainen
todellisuus ilmaissut jotakin itsestään? Maailman eri uskonnot ovat
syntyneet vastauksiksi tähän kysymykseen.
Miksi ihminen tarvitsee perustetun, monille ihmisille yhteisen uskonnon?
Eikö jokainen voi uskoa kuten haluaa? Totta kai voi, mutta omatekoinen
uskonto ei tunnu antavan riittävää ja tyydyttävää varmuutta.
Jos on olemassa havaitsemastamme aineellis-energeettisestä todellisuudesta
riippumaton toinen todellisuus, joka on meidän maailmankaikkeutemme
olemassaolon alkusyy, olisi tyydyttävämpää ja rehellisempää olla yhteydessä
tähän aitoon todelliseen eli totuuteen eikä perustaa vastauksia pelkästään
omiin mielipiteisiin. Älyllisesti rehellinen ihminen pyrkii totuuteen
eikä vain omien ennakko-oletustensa oikeuttamiseen.
Ihminen tarvitsee varmuutta siitä, että perimmäinen todellisuus on antanut
jotain tietoa itsestään. Vain tällainen tieto voi perimmältään olla totta
eli totuus.
Mikä uskonto pitäisi valita?
Mikä uskonto vastaa parhaiten tieteen ulottumattomissa oleviin kysymyksiin?
Kaikki merkittävät uskonnot puolustavat olemassaolon hyvyyttä, ihmisen
arvoa, lähimmäisrakkautta ja vastuullista suhdetta muuhun luontoon. Eri
uskonnot opettavat mahdollisuutta onnellisuuteen sekä loputtomasti
jatkuvaan olemassaoloon kuoleman jälkeen.
Olen syntynyt kristinuskon piiriin. Olen myös tutkinut muita uskontoja.
Mitä enemmän näin teen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että kristinusko on
paras vastaus ihmislajin perimmäisiin kysymyksiin. Kristinusko vakuuttaa,
että perimmäinen todellisuus on Jumala, joka on rakkaus.
Kaikella on hyvä olemisen tarkoitus ja päämäärä.
Kristinusko on olemukseltaan armouskonto: Luojamme antaa meille kurjille
vastustajilleen ja rakkauden tuhoajille kaiken anteeksi, lahjoittaa meille
huolenpitonsa ja antaa voimaa elää paremmin ja vastuullisemmin. Ja vielä
enemmän: hän vapaasti lahjoittaa meille ikuisen elämän. Näin kristinusko
antaa hyvin perustellun toivon, jonka varassa jaksan elää.
Kristinuskon tarjoamasta ilosta pääsee täysillä osalliseksi
vain jos on osa
sitä yhteisöä, joka kipuilee, rukoilee ja toivoo yhdessä toisten kanssa.
Jotta me voisimme olla varmoja siitä, että meillä on suhde perimmäiseen
todellisuuteen, Jumalaan, tarvitsemme kirkon jäsenyyttä.
Kirkko on yhteisö, jossa käymme jatkuvaa dialogia
Jumalan kanssa. Jumala on
uskonut tiedon itsestään eli sanansa sekä muut rakkautensa ja armonsa
välikappaleet kirkolleen. Siksi hänet voi täydellisimmin kohdata tässä
uskon yhteisössä. Kirkon jäsenyys merkitsee tietoista ja konkreettista
yhteyttä perimmäiseen todellisuuteen.
Käytännöllinen syy
On olemassa myös hyvin käytännöllinen syy, miksi kirkkoon kuuluminen
ehdottomasti kannattaa. Toimin vierailevana professorina entisen
Neuvostoliiton yliopistoissa 1990-luvun puolivälissä ja Kiinan
yliopistoissa 1990-lopulta alkaen tähän päivään saakka.
Olen nähnyt läheltä, kuinka pahaa jälkeä ateistinen kasvatus on saanut
aikaan: Ei ole rehellisyyttä, ei lain kunnioitusta, oikeuslaitos on mätä.
Kehenkään ei voi luottaa, kaikki vetävät kotiin päin, käyttävät muita
hyväkseen, ainut jumala on raha. Yhteiskunnan suurin ongelma on kaiken
läpäisevä korruptio. Vallitsee vahvimpien oikeus, köyhistä ei välitä
kukaan.
Saksalainen valistusfilosofi Immanuel Kant päätyi tulokseen: Pysyäkseen
voimassa moraali tarvitsee
ihmistä itseään suuremman moraalilain antajan.
Ihmisten keskinäiset sopimukset eivät riitä, ne rikotaan ja niitä käytetään
oman edun ajamiseksi.
Jotta etiikka olisi velvoittavaa, ihmisen tulee olla vastuussa itseään
suuremmalle moraaliselle auktoriteetille. Kuten kuuluisa venäläinen
kirjailija Fjodor Dostojevski sanoi: "Ellei Jumalaa ole, kaikki on
luvallista."
Miikka Ruokanen
Professori
Helsingin yliopisto
Ehdokas Suomen ev.-lut. kirkon arkkipiispan vaalissa 2010